Rauma on merikaupunki, missä veneily on keskeinen kesäinen vapaa-ajanviettotapa. Venepaikka-asia koskettaakin monia raumalaisia. Niistä riittää puhetta, niiden kunnosta, niiden hinnasta, niiden palvelutasosta.

Totuus on, ettei venepaikkojen kunto ja palvelutaso ole kovin korkea. Kuitenkaan niistä kerättävä vuokra ei ole riittänyt edes niiden nykyisen tasoiseen kunnossapitoon. Kolmen viime vuoden aikana alijäämää on syntynyt peräti neljännesmiljoona. Vaikka jotkut ovat jopa sitä mieltä, että venepaikan pitäisi olla kuntalaiselle miltei subjektiivinen oikeus, on kuitenkin oikeus ja kohtuus, että harrastuksen kyseessä ollen periaatteena pitää olla – käyttäjä maksaa.

Hätäisimmät huutavat nyt, entä ladut, salit ja hallit, miksi kunta vastaa niiden kustannuksista? Oleellinen ero niiden ja venepaikkojen välillä on se, ettei niitä vuokrata yhdelle taholle koko kaudeksi, vaan kaikkien kaupunkilaisten on mahdollisuus käyttää niitä.

Kaupunki valmistelee nyt venesatamatoiminnan kehittämissuunnitelmaa. Jo valmisteluvaiheessa on vallinnut melko laaja yhteisymmärrys muutamista toimenpiteistä. Ensimmäiseksi poistetaan huonokuntoisimmat, tyhjillään olleet paikat. Toiseksi kaukaisimmat venesatamat annetaan käyttäjien muodostamien osuuskuntien omaisuudeksi ja hoitoon. Kolmanneksi keskeisimmät satamat vuokrataan pitkäaikaisilla sopimuksilla kilpailutuksen kautta ulkopuolisille toimijoille. Jos yksityisillä tahoilla ei ole riittävää kiinnostusta, jäänee vaihtoehdoksi oman kirjanpitoyksikön muodostaminen kaupungin organisaatioon.

Uudistuksilla pyritään turvaamaan tarvittavat venepaikat ja aikaansaamaan kaupunkiin myös riittävästi hyvät palvelut tarjoavia, korkeatasoisia satamia. Selvää on, että tämä tulee näkymään myös vuokrien nousuna, vastaa toiminnasta sitten yksityinen tai kaupunki. Olenkin veneilijänä ihmetellyt valitusta maksujen tasosta, kun muutamalla kympillä saa kalapaatille paikan ja vajaalla parilla sadalla pilttuun isollekin jahdille.