Olen ollut toista viikkoa hiljakseen tällä blogisivustolla. Kirjoitinkin heti alussa, etten kirjoita, ellei ole mitään sanottavaa. Tämä pitkähkö radiohiljaisuus ei johtunut kuitenkaan siitä, vaan putosin teknisten ongelmien vuoksi koko netistä. No nyt on DNA saanut taas vehkeet pelaamaan ja eikun kirjoittamaan.
Meillä oli vaimoni Miisan kanssa uudenvuodenjuhlat edellisviikolla. Ai miksikö nyt? Jokainen, kenellä on saaressa mökki, ymmärtää mistä puhun. Kun pitkän, tänä vuonna aika ankaran telven jälkeen vene vihdoin lasketaan veteen ja käännetään fööri kohti omaa mökinrantaa on siinä eräänlaista uudelleensyntymisen tunnetta.
Lapsena vietin mielelläni koko kesän, kolme kuukautta, (molemmat vanhemmat olivat opettajia)perheemme mökillä Rihtniemessä. Sitten iski murrosikä ja alkoi kiinnostaa jokin muukin kuin onkiminen ja leipäkivien heittely. Mökille ei minua saanut suin surminkaan.
Mutta niin se aika kuluu, sanoi pikajuoksija. Kun varsinainen aikuisikä perheen perustamisen myötä koitti, alkoi luonnon helmassa vietetty aika tuntua todelliselta laatuajalta.
Nykyään arvostaa sitä, että saa omat nuorensa mökille Kustaviin. Jos me pystymme edes hieman siirtämään omille nuorillemme sitä luonnosta välittämista jalat tukevasti kotimaan peruskalliolla seisten, emme ole ihan kokonaan epäonnistuneet.
HYVÄÄ KESÄN ODOTUSTA - KAIKKI ON VIELÄ EDESSÄPÄIN