Ennen puhuttiin neljästä suuresta puolueesta. Kommunistit ovat kuihtuneet keskipieneksi Vasemmistoliitoksi ja jäljellä on enää kolme, Keskusta, Kokoomus ja SDP, jotka viime vuosikymmeninä ovat eri koostumuksissa maata hallinneet yhden ollessa oppositiossa.
Tähän asti vuorollaan hallituksen ulkopuolella ollut on suurissa asioissa yleensä osoittanut vastuullisuutta eikä ole sortunut rakkikoiramaiseen populismiin.
Nyt on meno muuttunut. Don Eeron palattua demareiden todelliseksi johtajaksi on tänä vuonna lähes asiassa kuin asiassa kuulunut salin vasemmalta laidalta melkoista räksytystä. Pohjanoteeraus koettiin tänään, kun entinen valtionvarainministeri täysin vastuuttomasti johti joukkonsa populistisesti vastustamaan huomisessa äänestyksessä Euroopan kannalta aivan välttämätöntä Kreikan pelastusoperaattiota. Syytä on muistaa, että demari Paavo Lipponen aikanaan oli pääministerinä viemässä Suomea mukaan rahaliittoon. Hän myös esitti aamu-TV:ssa vastuullisia näkemyksiä tämän vaikean asian hoitamisesta.
Don Eeron valisema linja on puhdasta populismia, vai pitäisikö sanoa sopulismia - sossupopulismia.
Tätä ei voi ymmärtää millään muulla tavalla kuin, että hermostuneisuus demarileirissä kasvaa kasvamistaan vaalien lähestyessä.
Porvarihallitus on koko toimikautensa joutunut tekemään paljon vaikeita, mutta samalla vastuullisia päätöksiä taantuman tai jopa laman keskellä. Normaalisti tällaisissa oloissa oppositio porskuttaa, mutta demarit eivät vain millään ole saaneet kannatustaan nousemaan, enkä usko, että tämäkään Kreikalla ratsastaminen tulee sitä aiheuttamaan. Näillä toimillaan demarit samalla silottavat tietä nykyisen hallituspohjan jatkolle myös vaalien jälkeen.