Nyt se on lausuttu julki oikein amerikkalaisten viisaitten toimesta: Suomi on maailman paras maa. Niin, kyllähän me sen olemme aina tienneet, että Suomi on ihmiselle (etenkin suomalaiselle) paras paikka maailmassa. Jos tuota alkaa epäillä, niin jo muutaman viikon oleskelu muualla paljastaa, että Suomi on mansikka, muu maa mustikka!

Sanotaan, että on lottovoitto syntyä Suomeen. Luultavasti se on enemmänkin. Ajatellaanpa vaikka jotain Afrikan köyhää ja korruptoitunutta maata: Lottopotti ei riittäisi muuttamaan siellä olosuhteita sellaisiksi, jotka ovat meillä itsestään selvyys ja kaikkien ulottuvilla. Turvallisuus, puhdas luonto, hyvät peruspalvelut jne. Ei ihme, että niin moni haluaisi muuttaa tänne asumaan.

Osaammeko olla tästä kaikesta hyvästä iloisia ja kiitollisia? Ei siltä näytä. Purnaaminen, tyytymättömyys ja ahneus rehottavat, vaikka asiat olisivat miten hyvin tahansa. Ja jos naapurilla asiat ovat hiukan paremmin kuin itsellä, iskee heti kateus.

Mutta toisaalta, kun katselee ympärilleen, tulee väkisin pohtineeksi, onko Newsweek sittenkään käyttänyt oikeita mittareita parhaan maan valinnassa. Suomalaisten lasten, nuorten, lapsiperheiden ja vanhusten lisääntyvä pahoinvointi kertoo, että vaikka ulkoisesti meillä menee keskimäärin hyvin (kaikilla tosin ei ulkoisestikaan), pinnan alla on paljon onnettomuutta ja sisäistä rikkinäisyyttä. Hyvinvointiyhteiskuntaamme tuntuu jäytävän jokin merkillinen, hitaasti etenevä tauti. Jos tautia ei saada kuriin, olemme jo seuraavassa vertailussa kaukana kärjestä!