Sopivalla kalastuskelillä yleensä tuulee edes vähän. Paitsi silloin kun kalaparvi jää paikoilleen (esim. ahventa jigittäessä ja silakkaa litkatessa) ja kalastaja on haluaa veneestä käsin "poimia" saalista mahdollisimman paljon.

Itse käytän heikkotuuliset kalastuspäivät perhokalastukseen, jolloin varsinkin pintaperhostelu kevyin välinein onnistuu paremmin. Kalojen tuikit erottuvat tyyntä pintakalvoa vasten ja heitoista tulee tarkempia. Tyynien kesäiltojen kiusankappaleina ovat vain hyttyset, mutta toisaalta - nuo inisijäthän ovat kalojen sapuskaa.

Merellä tyynen päivän voi käyttää saariretkeilyyn tai vaikka tukkibongailuun. Tyynessä vedessä vain hieman pinnan yläpuolella näkyvät tukit on helpompi havaita. Ulkomerellä näillä lepolautoilla seilaa usein tiira tai joku muu ajopuuteoriaan tutustunut matkustaja. Lintujen leposijaksi isoja puunkappaleita ei kannata jättää, vaan on parempi korjata ne pois veneliikennettä vaarantamasta. Kuvan tukki ajelehti viikonloppuna vilkkaan väylän varrella ja olikin jo saanut osuman potkurista. Hinatessa kannattaa käyttää vähintään veneen mittaista vetoköyttä ja maltillista vauhtia.