Eräänä päivänä tallustelin pitkin poikin vanhaa Raumaa ja mietin, onko raumalaista joulua olemassa. Hahtuvainen pumpuli oli peittänyt mukulakivien pinnan. Vastasatanut lumi hidasti koko kaupunkia hetkisen.

Se tuntui hyvältä. Joulumieli alkoi pikkuhiljaa hiiviskellä sisälleni. Aivan varmasti raumalainen joulu on olemassa!

Illansuussa se lymyää kirkon pihalla sytytetyissä lyhdyissä, ajattelin. Se roikkuu joulutähtenä kodin ikkunassa. Se karehtii ystävällisenä hymynä tietä ylittävän vanhan naisen huulilla. Pystökaffella se raikuu hyvän joulun tervehdyksissä. Meren rannalla se soi rahtilaivojen tuulisena lauluna. Vanhalla hautausmaalla raumalainen joulu hymisee tuhansissa palavissa liekeissä ja sydämissä.

Jouluna pitäisi rauhoittua. Tuon lauseen olen kuullut ja lukenut satoja kertoja. Rauhoittumisen sijaan tuntuu, että moni kiihdyttää tahtiaan vielä lisää. Siivotaan ja leivotaan. Ostetaan. Hyöritään ja pyöritään. Väsytään. Suututaan. Menee maku koko joulusta.

Mikä sitten avuksi? Minusta kannattaisi heittäytyä kotikaupungin huomaan ja sen elämää täynnä olevaan syliin. Erilaisista tapahtumista saa rauhassa ostettua mukavia joululahjoja ja samalla tulee yleensä tuettua hyväntekeväisyys- tai järjestötoimintaa. Jouluherkkuja Raumalla on mahdollisuus tilata monestakin paikasta. Kaikkea ei tarvitse tehdä itse.

Ihanat musiikkitapahtumat rentouttavat kaamoksen keskellä. Konsertti- tai teatteriliput ovat henkilökohtaisia ja eettisiä lahjoja. Minusta ystäviä on mukava nähdä kulttuuritapahtumien äärellä. Kannattaa seurata paikallista mediaa ja poimia sieltä ne itselle mieluisimmat jutut. Ilokseni Raumalla on myös paljon ilmaistapahtumia, joten kukkaron laihuus ei estä osallistumista.

Toivotan Sinulle oikein hyvää ja Raumallista joulua! Suokoon juhlapyhien aika sen, mitä sydämesi eniten kaipaa ja tarvitsee!

Kirjoitus on julkaistu joulukuun painetun Raumalaisen kuukauden blogina.