Asetan käteni kouraksi. Kuvittelen siihen ensin marjoja, sitten paprikaa ja silputtuja salaatinlehtiä. Voisiko yksi appelsiini olla kourallinen? Kokonaisena nipinnapin, kuorittuna ei varmaan riitä. Näitä pitäisi sitten olla viisi päivän aikana. Jokaisella perheenjäsenellä. Jokaisena päivänä viikosta. Koko vuoden ajan. Huh huh.

Saisinko yhtään armoa. Lapsen kourahan on pienempi kuin aikuisen. Mieheni kourat ovat onneksi tavallisen kokoiset, suuret kourat tuottaisivat yhä enemmän haastetta. Hän kyllä hoitaa ihan itse että sopiva määrä tulee syötyä, mutta jonkun ne pitää kantaa kotiin. Puoli kiloa päivässä toitottaa suositus. Ja tähän ei lasketa perunaa, vaan se kuuluu ravintoympyrässä omaan lohkoonsa joten niitä pitäisi syödä 2-5 päivässä. Huh huh.

Nelosen uutiset kertoi eilen että vain 5% suomalaisista työ tarpeeksi kasviksia. Siis kasviksia, hedelmiä, sieniä ja marjoja yhteensä viisi tai kuusi kourallista päivässä. Eräs lääkefirma oli tämän tutkinut ja ehdottaa varmaan pian ratkaisuksi jotain pilleriä. Pystymmekö suoriutumaan suosituksesta aidoilla raaka-aineilla? Sillä minä kyllä uskon, että puoli kiloa päivässä tarvitaan, jotta pysymme terveenä. Kesällä varmaan onnistuu, talvella se on haastavampaa.

Meidän kasvisruokakokeilumme päättyi viikonloppuna. Uskon, että söimme suositusten verran kasviksia, mutta se vaatii ponnisteluja ja ylipäätään asian muistamista. Päivä hurahtaa nopeasti iltaan, eikä sen enempää tule lapsilta kysyttyä että mitä olet tänään syönyt. He alkavat olla jo sen ikäisiä että ruokailuista selvitään yhä itsenäisemmin; aamu-, ilta-, ja välipaloja tehdään itse, kavereiden kanssa käydään ulkona syömässä ja kouluruoka joko maistuu tai ei maistu. Heidän pitäisi siis itse automaattisesti osata laittaa jukurttiin marjoja, syödä välipalaksi hedelmiä, ottaa koulussa salaattia tai mitä vaihtoehtoja nyt ikinä onkaan.

Olen huomannut, että minun tietämykseni kasvisruuista on vielä todella rajallinen. Kotimaiset ja perinteiset on kyllä halussa kohtuu hyvin, mutta muuten emme ole ymmärtäneetkään mistä olemme jääneet paitsi. Paljon maailmalla reissanneet tietävät valtavan määrän erilaisia etnisiä ruokia, joiden raaka-aineet ja mausteet tekevät ruuasta taivaallisen hyvää ja meille suomalaisille eksoottisia. Onneksi Lumon naapuri Soppi on taas auki, siellä pääsen parhaiten kasvismakumatkalle ympäri maailmaa. Siri ja Filippo loihtivat ellei päivittäin, niin ainakin joka keskiviikko jotain ruokaa, jossa kasvikset ovat pääroolissa. Ja he kertovat mielellään miten ruuat on valmistettu, joten jokainen voi napata mukaansa jonkin idean omaan ruuanlaittoonsa.

Kokeilumme herätti minussa kipinän oppia lisää kasvisruuista. Yllätyin, että minun ei tehnyt erityisesti mieli liharuokia, ainoastaan niiden helppous ja tutut valmistustavat houkuttivat. Toisaalta perjantaina syntyi pitsa samalla reseptillä kuin ennenkin, jauhelihan tilalle vaihdettiin vain tofu. Ei se siis sen vaikeampaa ollut. Lauantaina saimme Päivi-serkun tekemiä ihania enchiladaseja pinaatti-juustotäytteellä ja niiden valmistus varmasti onnistuu meiltäkin. Hedelmiä ja marjoja syömme jo nyt mukavasti, joten tulevaisuus näyttää hyvältä.