Kasviskokeilumme alkaa maanantaista ja minulla sattuu olemaan vapaapäivä. Voin siis käyttää enemmän aikaa ruuan valmistukseen ja päätän valmistaa kasvislasagnea. Ohjeen löydän Hellapoliisin blogista, mutta päätän muokata sitä mieleiseeni suuntaan.

Perheeseemme kuuluvat minun lisäkseni mieheni Teemu ja tyttäremme Ella (15v) ja Venla (11v). Lapset takaavat sen, että palaute ruuasta on silkkaa faktaa. Totuutta ruuan tuoksusta, koostumuksesta ja mausta ei verhota latteuksiin kuten ”tämä oikein hyvää, mutta ehkä hieman saisi olla makuakin” tai ”tämä ruoka ihan ok”. Yleisemmin käytössä ovat selkeät mielenilmaisut kuten: ”mikä täällä haisee” (ruuassa mukana kaalia), ”onks tätä pakko syödä” tai ”mitä IHMEEN ruokaa tää nyt taas on, mikset sä voi tehdä TAVALLISTA ruokaa?” Voitte siis olla varmoja, että kirjoittamani palaute ruuista ei ole kaunistelua.

Onneksi valitsin lasagnen valmistukseen vapaapäivän, sen verran runsaasti upposi aikaa siihen, että vuoka oli valmis uunia varten. Päätän valmistaa kaksinkertaisen annoksen, sillä meillä on huomenna kiireinen päivä ja eilisen päivän ruuan lämmittäminen pelastaa hermoja ja monta minuuttia.

Tupla-annos tarkoittaa myös tuplasti kuorittavaa ja pilkottavaa. Tämä onkin syy miksi moni sanoo karttavansa kasviksia. Jos pitää kuoria tai pilkkoa, niin ei kiitos. Minusta taas maku on miljoona kertaa parempi kun käyttää tuoreita kasviksia käsiteltyjen sijaan, joten jaksan nähdä tämän vaivan. Apukokki Venla silppuaa uimalasit silmillä sipulin ja häviää sitten mielenkiintoisempien hommien pariin, minä jatkan muiden ”mukuloiden” työstämistä.

Vannoutuneena juuston ystävänä jaksan aina ihmetellä miten vähän lasagneresepteissä tai muissa juustoruuissa käytetään juustoa. Juustohan on lasagnen koossapitävä voima! Tuplaan siis surutta alkuperäisessä reseptissä olevan juustomäärän. Kastikkeeseen menee kaksi desiä vahvemman makuista Hilmaa ja sama mokoma valmiin vuuan päälle miedompaa Marttaa.

Mieheni on ikuinen koululainen (lue opettaja) ja myös tytöt syövät kouluruokaa Raumanmeren yläkoulussa ja Normaalikoulussa. Norssin ruoka on eriä kuin kahden muun, joten arvioitavana on aina kahdet kouluruuat, joiden merkitys perheemme ruokailuissa on siis suuri, niin kuin monessa muussakin perheessä.

Keskuskeittiöltä on tarjottu tänään mangolihapataa. Ella ei ole edes maistanut ruokaa, vaan on arvioinut sen olevan pahaa jo pelkältä näkemältä. Hyi Ella! Teemu on maistanut, mutta ei kehu. Lisäksi on ollut pikkuporkkanoita, jotka Ellan mukaan maistuivat suolaisilta. Päivän ruoka on siis ollut näkkileipä ja kaaliananasraaste.

Venla taas on sanojensa mukaan syönyt mautonta makaronilaatikkoa. Tarjolla on ollut myös jäävuorisalaattia jossa oli kurkkua ja tomaattia.

Ensimmäisen päivän kasviskokeilumme saa osakseen pelkkää kehua. Raclette-juusto ei ole liian voimasta, vahva tuoksu kyllä saa muksut kysymään epäilevän katseen kera että MITÄ juustoa ruuassa on. Vihreät pinaattilasagnelevyt taas ennakko-odotuksistani huolimatta eivät herätä mitään hämmennystä vaikka yleensä makaronin/pastan pitää olla sitä TAVALLISTA.

Lasagne on maukasta ja kaikkien kommentti on, että siitä ei edes huomaa, että liha puuttuu. Ruokaa on niin reilusti, että siitä riittää mainiosti meille huomennakin.

Pilkoin lisukkeeksi jää- ja ruukkusalaattia jonka joukkoon lisäsin kurkkua ja viinirypäleitä. Paljon muuta en sitten viitsikään sekaan laittaa koska tyttöjen nenät menee nyrpälle. Pöydästä löytyy kulhot josta voi makunsa mukaan täydentää salaattia. Tällä kertaa niistä löytyy tomaattia ja paprikaa ja pullosta tietty salaatinkastiketta tai balsamicoa. Eniten salaattia on selkeästi vanhempien lautasella. Tälläkin kertaa.

Olipa rohkaiseva alku kokeilulle! Huomenna lämmitämme siis samaa ruokaa, mutta kehitän päivään jotain aivan muuta kivaa kasvisjumppaa.

Syömisen iloa toivoo Annemari