Olin eilen aamulla tosi reipas. Pyöräilin Lumoon hakemaan juureksia päivän ruokaa varten. Juuri kun olin Syväraumankadulla saanut pyöräni hurjaan nousukiitoon, muistan että kauppalappu unohtui keittiön pöydälle. Takaisin kääntyminen tuntuu uskomattoman vaativalta, itsevarmasti luotan kyllä muistavani mitä pitää ostaa. En muista.

Unohdin punajuuret! Siis punajuuret! Ja Puljongin kasvisliemen. Sen sijaan mukaan oli eksynyt ylimääräisenä kaskinaurista.

Päivän ruokana on uunijuurekset ja ohralisuke. Uunijuurekset ilman punajuurta on kuin illanistujaiset ilman parasta ystävää. Inventoin hädissäni jääkaappimme viimeistä nurkkaa myöden, mutta punajuurta ei löydy yhtäkään. Sen sijaan löydän bataattia ja perunaa. Korvatkoon ne nyt sitten juuresten kuningattaren.

Kippaan kuorimani ja pilkkomani porkkanat, perunat, kaskinauriin, juurisellerin ja bataatin uunivuokaan, pyörittelen ne öljyssä ja lisään mustapippuria, juuresmaustetta, suolaa ja hunajaa. Alkuperäisestä suunnitelmasta poiketen päätän lohduttaa itseäni punajuuren puutteesta lisäämällä yhteen nurkkaan kasvisten päälle Saloniemen Chevreä. Taivaallista, mutta varon saastuttamasta lasten annoksia, sillä lapset ovat sitä mieltä että kukaan ei voi oikeesti tykätä chevrestä. Kermaakin olisi voinut lisätä, mutta päätän tyytyä tällä kertaa oliiviöljyyn.

Lisukkeeksi keitän ohraa kasvisliemessä. Sen kiehuessa kuullotan pannulla valkosipulia ja Oikkosen Miikan salottisipulia. Miikan sipulit ovat yksinkertaisesti loistavia. Ensinnäkin ne ovat kotimaisia ja jopa satakuntalaisia, toiseksi luonnonmukaisesti viljeltyjä. Maku on lempeä mutta maukas.

Kevyen sipulikuullotuksen jälkeen lisään ohrankin hetkeksi pannulle rapsakoitumaan. Tarkistan maun. Hieman suolaa, mustapippuria. Hmm… Näinkin olisi jo hyvä, mutta en pysty vastustamaan parmesaanin kutsua. Ihan vähän vaan. Raastan sitä joukkoon ja tarkistan maun. Perheen parmesaaniärsytyskynnystä ei ole vielä ylitetty joten raastan lisää. Ohran maku alkaa muistuttaa yhä enemmän risottoa jonka mausta pidän erityisesti.

Juurekset valmistuvat sopivasti kun risottokin on valmis. Syön oman annokseni ennen töihin lähtöä. Ensivaikutelmana on, että taisi mennä hieman rennolla otteella mustapippuria juuresten sekaan.

Perheen palaute päivän kouluruuasta on sen verran niukkasanaista että voisi olettaa kotiruuan maistuvan. Sitä jää kuitenkin huomisellekin. Ruoka on ollut kuulemma ihan ok. Jaahas. Eli nyhtään lisää kommentteja. ”Juurekset oli hyviä mutta vähän väkeviä” (se mustapippuri). ”Mulle ois riittänyt ne juurekset” (risotossa sittenkin liikaa parmesania?).

Tulin töistä tänään niin myöhään kotiin, että vihersmoothie jää tekemättä. Se siis pitää ehdottomasti muistaa huomenna jolloin on taas kiireinen harkkapäivä. Eli tän päivän pöperöt lämmitykseen ja illaksi jotain kivaa.