Viikonlopun aikana olen ruuanvalmistuksessa sivuroolissa, vaikka olemmekin saamassa vieraita ja tehtävää keittiössä riittää. Molemmat päivät ovat minulle työntäyteisiä Lumossa joten keittiössä häärii ope, joka kokkaa ja vähintään yhtä paljon siivoaa jälkiä.

Kattilassa porisee alkuruuaksi limettinen linssikeitto. Seitan pihvit ovat marinoituneet yön yli ja odottavat pannulle pääsyä. Reseptin kirjoittaja ei puhu kastikkeesta mitään, mutta me teemme keitettyjen perunoiden kaveriksi kanttarellikastikkeen. Lisäksi on vihreää salaattia ja jälkiruuaksi kahvin kanssa on banaanipiiras.

Ruokailtojemme tavoite toteutuu jälleen eli teemme jotain uudella tavalla tai maistamme jotain uutta. Seitanpihvit ovat meille kaikille uusi tuttavuus ja ne herättävät tavallista enemmän keskustelua. Valmistus oli monivaiheinen ja vaati aikaa, mutta oli kuitenkin helppoa. Maku oli hyvin mausteinen, jopa tulinen eikä ihme kun miettii mitä marinadiin laitettiin. Pihvit näyttivät lihalta, olisi voinut luulla, että olemme leivittäneet possua. Koostumus oli valmiinakin hieman kumimainen, eikä muistuttanut lihaa. Ilman kastiketta ruoka olisi ollut kuivaa ja kermainen kastike myös miedonsi pihvien makua.

Suhosen perheen esikoinen syö kasvisruokaa ja heille yksi uusi vaihtoehto oli tervetullut. Pihvejä voisi tehdä pakkaseen ja paistaa sitä mukaa kun tarvitsee. Muuten emme seitanpihveihin kyllä kovinkaan paljon rakastuneet. Niille jotka eivät syö ollenkaan lihaa, seitan on varmaankin tarpeellinen lihaa muistuttava korvike. Me taas haluamme lihan lihana, luonnonmukaisesti kasvatettuna ja myös eettisesti tuotettuna niin että voimme sitä hyvällä omallatunnolla syödä. Mielekästä olisi paluu muutama vuosikymmen taaksepäin, jolloin lihaa valmistettiin harvemmin, se kuului juhlapöytään ja silloin sen laatuun ja valmistukseen panostettiin, aikaa ja vaivaa säästämättä.

Sunnuntai sujuu syömisten suhteen perheessämme rääppiäisten merkeissä. Venla kyllä saa kaverin luona himoitsemaansa kalaa (kiitos Elina!) ja me muut pärjäämme keitoilla. Lumossa on mainoskuvauspäivä ja valmistamme kuvaa varten vasikanpaistia. Ensimmäistä kertaa koko viikon aikana minun tekee mieli lihaa! Seison paistin edessä ja yritän hillitä itseäni nappaamasta muutamaa palaa. Paisti näyttää taivaalliselta, mutta pysyn tiukkana ja rouskutan leikkuulaudalla ollutta porkkanaa.

Vihersmoothiesta tulee tällä kertaa väkevää. Kaikki kyllä syövät annoksensa pienen mutinan kera. Ella toteaa, että hyvinhän tämä meidän kasviskokeilu meni ja huomenna voidaan tehdä jotain lihaa. Kun kerron että olemme vasta kokeilun puolessa välissä näen kauhistuneen ilmeen ja kuulen pitkän EI-huudon. Enkä edes kertonut että linssit, pavut ja tofu on vielä kokeilematta ja edessäpäin.