Tuntuu kuin koko Rauma olisi jäänyt heräämättä viikonlopun jäljiltä. Kaupunki on hiljainen ja tori ammottaa tyhjyyttään kun kurvaan Lumon eteen ostoksille. Meiltä on elintärkeät elintarvikkeet leipä ja maito loppu, joten aamulenkki töihin ennen varsinaista työpäivää on taas tarpeen. Ilman Majakan leipää ei viikko ala!

Minua laiskottaa. Mietin miten pääsisin helpolla ruuanlaitosta. Nappaan Lumosta mukaani perunoita ja Anamman basilikakiekkoja. Terveellistä pikaruokaa. Jotta laiskuuteni ei paljastuisi pesen ja kuorin perunat valmiiksi, perheen ei tarvitse kuin keittää ne ja paistaa kiekot. Kun illalla kysyn maistuiko ruoka, vastaus oli, että hyvää oli, mutta kastike puuttui. Jaahas.

Lumossa oli rauhallinen päivä, joten ehdimme Jaanan kanssa kokkailla. Ensin paistoimme tomaattikastikkeen jo parhaat päivänsä nähneistä tumman punaisista tomaateista. Runsaasti oliiviöljyä, jonkin verran sipulia (kelta-, valko- ja puna), mustapippuria, ripaus sokeria ja suolaa, basilikaa ja paljon tomaatteja, niin hiljalleen hautuu loistava kastike leivän päälle, pitsaan tai vaikka pastan kanssa. Meillä ei kyllä sen tarkempaa käyttötarkoitussuunnitelmaa soosille ole.

Saamme älynväläyksen friteerata porkkanaa ja palsternakkaa öljyssä. Yleensä väläysten ilmaantuessa kysymme Sopin Sirin tai Filipon kantaa onnistumisen mahdollisuudesta, mutta nyt nuo ryökäleet ovat lomalla. Alamme siis uppopaistaa ohuita lastuja haaveillen rapeista sipseistä. Haaveilun tuloksena valmistuu löysiä öljyä tihkuvia suikaleita. Kylläkin suolattuna hyviä.

Olen kuullut muutamien huippukokkien sanovan, että monet klassikkoherkut ovat syntyneet epäonnistumisten tai sattumien summana. Minussa ja Jaanassa on siis huippukokkiainesta! Jaana keksii, että kasvissuikaleet toimittavat pastan virkaa ja tomaattikastike kastikkeen virkaa. Lautasillamme on värikäs annos taivaallisen hyvää gluteenitonta kasvisruokaa! Vain parmesan puuttuu. Hyvä me!

Päivästä siis tulikin pikku alkukankeuden jälkeen hauska, nauramme monet makeat naurut kokkailusekoiluissamme. Sanooko joku, että ruuanlaitosta on tehty viime aikoina liian vakavaa puuhaa?