Kasviskokeilumme alkuhurmoksessa olin suunnitellut koko viime viikon ruokailut etukäteen. Viikko sujui ilman sen suurempaa tuskaa, kannoin ruoka-aineita ajoissa kotiin ja itse ruuanvalmistus oli helppoa. Tämä viikko on mennyt enemmän fiilispohjalta sen enempää etukäteen miettimättä ja sen kyllä huomaa.

Juuri sillä siunaamalla kun ruokaa tarvitsisi jo tehdä, niin minulla vasta välähtää, että mitä sitä oikein tekisi. Hyötyliikunnan tai turhan autoilun määrä on kasvanut, kun olen kauheassa kiireessä ravannut hakemaan taas jotain mikä puuttuu. Huomaan, että lihan ollessa poissuljettu tuttu ja turvallinen vaihtoehto, joudun käyttämään paljon enemmän aikaa ruuan suunnitteluun ja raaka-aineita ei olekaan välttämättä valmiina kaapissa.

Tänään ravaan hakemaan papuja ja sipulia. Päätän tehdä lapsille niin rakasta jauhelihakastiketta. Kylläkin ilman jauhelihaa. Pääroolissa on Bionan papusekoitus. Haasteena koko kokeilun aikana on ollut, että todella monessa reseptissä makua haetaan tomaatista ja se kun ei ole meidän mukeloiden suosikkiruoka-ainelistan kärkipäässä. Nytkin netin kastikereseptit tursuavat tomaattia. Vähennän hieman tomaatin määrää ja korvaan sitä yrttimausteilla. Kun maistan aikaansaannostani, pystyn kuvittelemaan lasten kasvoille ilmestyvän irvistyksen. Nyt tarvitaan loiventajaa. Äkkiä perunat kiehumaan ja tekemään lempeää perunamuusia. Siihen tarvitaan paljon raakamaitoa ja voita. Toivon, että se pelastaa kokonaisuuden.

Minun täytyy tehdä tunnustus. Olen langennut lihaan. Se tapahtui kyllä täysin spontaanisti ja vahingossa. Töihin tullessa bongaan Teron tekemän lihapiirakkatäytteen. Siinä on vasikanlihaa, sipulia, spelttiä ja kananmunaa ja minulla on kauhea nälkä. Kaikki tapahtuu sekunnin murto-osassa. Nappaan pöydältä ensimmäisen näkemäni lusikan ja sujautan kukkupäällisen lusikallisen suuhuni. Ooh-h! Ihanaa ja samalla hetkellä APUA! Se oli siinä sitten. Minun lihaton kaksiviikkoiseni kesti 11 paivää.

Joskus muksujen ja miehen palaute osaa yllättää. Teemu piti tekemästäni kastikkeesta niin, että ei olisi tarvinnut sen kanssa muusia. No, hän ei taas ole koskaan ollut perunamuusin suurkuluttaja. Venlan mielestä kastike oli väkevää mutta kun sen sekoitti muusiin, ruoka oli hyvää. Hänen kohdallaan siis muusistrategia toimi. Ellan mielestä kastike oli hyvää, mutta papujen koostumus yökötti. Siis kastike oli hyvää, vau! Ella yllättää myös kouluruokakommentillaan; oppilaat olivat tänään HIMOINNEET (suora lainaus) koululaisen kalapyöryköitä. Ne ovat kuulemma kouluruuan luksusta. Eikö enää parasta olekaan kanaviillokki mustaherukkahillolla?