Ei hyvänen aika sentään. Uskomatonta, pöyristyttävää ja hirmuisen määrän ikäviä kysymyksiä herättävää.

Nimittäin tämä Pöytyän susijahti, johon riistakeskus oli myöntänyt yhden luvan. Ehdot olivat selkeät: yksi pihapiirissä käyvä susi saadaan kaataa, mutta kohde ei missään tapauksessa saa olla jäljityspannalla varustettu lauman johtaja eli alfanaaras. Vaan mitenpä kävi?

Turun Sanomat kertoo, että viikonloppuna ammuttiinkin kaksi, ja toinen niistä oli nimenomaan alfa. Hups. Tappava ase laukesi, mutta oikeastaan ei tiedetty mitä ammuttiin.

Tätäkö se on touhu suomalaismetsissä? Tällaisellako taidolla meillä kulkee maastossa 300 000 metsästyskortin haltijaa aseet olalla milloin sorsajärvellä, milloin hirvimetsällä?

Pam. Tuli vahinko. Mitäköhän tuli ammutuksi? Oliko se sorsa vai kalasääski, hirvi vai marjastaja? Ja oliko lupa yhteen vai viiteen eläimeen?

Nyt todella mitataan metsästäjien, riistakeskuksen ja poliisin suoraselkäisyyttä. Asioiden kulku on selvitettävä viimeistä piirtoa myöden, ja tarvittaessa tutkimusnimikkeellä törkeä metsästysrikos.

Ja tämä ihan siitä riippumatta, onko susi itse kunkin mielestä turha tuholainen vai hieno villieläin. Tällaisia vahinkolaukauksia ei yksinkertaisesti saa tulla, ja laki on laki kaikille.

Jos tapaus painetaan villaisella, sen pitäisi havahduttaa ainakin susia pelkäävät maaseudun asukkaat. Metsään ei ehkä enää uskalla mennä - mutta ei susien, vaan siellä ulkoilutettavien aseiden vuoksi.