Susipelossa ja -pelottelussa on helppo erottaa kaksi asiaa: matematiikka ja psykologia. Suurpedon aiheuttamalla vaaralla pelottelu ei perustu ainakaan ensinmainittuun. Tai ainakaan reaktion voimakkuus ja vaatimukset eivät ole missään suhteessa muihin eläimiin.

Monissa tulisissa puheissa susien totaallista hävittämistä vaaditaan nimenomaan ihmisille aiheutuvan vaaran vuoksi.

***

Tosiasia on, että susi ei ole hyökännyt ihmisen kimppuun Suomessa ainakaan sataan vuoteen. Teoriassa riski on tietenkin olemassa. Sitä on kenenkään turha kiistää.

Esimerkiksi hirvieläinkolareita tapahtuu sen sijaan keskimäärin yli 4700 joka vuosi. 2000-luvulla näissä on kuollut keskimäärin seitsemän (7) ihmistä vuosittain. (Lähde: Liikenneviraston tilasto).

Suomen hirvikanta ei todennäköisesti olisi nykyisen veroinen ilman ihmisen toimintaa. Vaikka kantaa verotetaan, se myös vahvistuu talousmetsänhoidon ja peltoviljelyn tuoman ravintolisän ansiosta.

Valkohäntäkauris puolestaan on siirtoistutettu Suomeen. Kannan hengissäsäilyminen on kovina talvina riippuvainen ruokinnasta. Varsinkin Lounais-Suomessa kauristiheys on suorastaan valtava.

***

Hirviä ja kauriita metsästetään sekä lihan että liikenneturvallisuuden vuoksi. Lupamäärää kuitenkin säädellään niin, että kanta säilyy elinkelpoisena.

Kuka tahansa voi joutua hirvikolariin, loukkaantua pahoin tai menettää henkensä. Riski on varsinkin syystalvella aivan todellinen.

Kansalaisten keskuudessa ei silti käydä väittelyä siitä, pitäisikö esimerkiksi Varsinais-Suomen ja Satakunnan hirvieläimet hävittää kokonaan riskin pudottamiseksi nollaan.

Riski suden hyökkäykselle on teoriassa olemassa. Tällä perusteella moni vaatii, ettei yhdelläkään sudella ei ole mitään asiaa Lounais-Suomeen.

Aikamoinen ristiriita.

***

Siedämme ajatuksen siitä, että 500-kiloinen hirvi rysähtää tuulilasin läpi ja repii ruumiimme palasiksi. Olemme oppineet elämään asian kanssa.

Sen sijaan emme siedä edes kaukaista ajatusta siitä, että terävähampainen koiraeläin iskee kiinni ja repii - emme, vaikka todennäköisyys tälle on aivan toista luokkkaa kuin hirvikolarille.

Tästä pääsemme asian ytimeen. Susipelossa ja -pelottelussa on kyse lähes pelkästään psykologiasta. Miksi keskustelu ei keskity siihen?

Pelon tunnetta ei voi vähätellä. On syy mikä tahansa, se tekee elämästä sietämätöntä. Pelon lietsominen suhteettomilla uhkakuvilla ja lasten käyttäminen uhkakuvien tehokeinona on sen vuoksi vielä sietämättömämpää.

***

Kun suden käytös ylittää tietyn rajan, asialle on tehtävä jotakin - vaikka se sitten olisi kaatolupa. Tuosta tietystä rajasta ja kaatoluvista voidaan keskustella ja näkökantoja perustella eri tavoin.

Mutta niin kauan kuin suden ja esimerkiksi hirvieläinten aiheuttamien turvallisuusriskien suhdeluku on mikä on, ei itse asiaa saa piilottaa lietsonnan alle.

Mikä se itse asia sitten on?

Psykologian ohella siihen liittynee ainakin ihmisten ajatus eläinten olemassaolon oikeuksista, ihmisen oikeudesta hallita luontoa tai peräti eläinten "hyvästä" ja "pahasta" luonteesta.

Mikään muu ei selitä sitä, miksi teoreettinen riski aiheuttaa valtavia agressioita, mutta osoitettu riski ei. Susimatematiikassa ei logiikka päde.