Kukaan ei olisi uskonut kaksi päivää aiemmin, että saamme talon siihen kuntoon, että voimme pitää pienet, mutta kodikkaat Zonta-talon avajaiset. Kaikki oli vielä kesken. Muurarit slammasivat seiniä, asensivat vessaan reikäpyttyä, ja katon virhekin korjattiin.

Talon katolle maalattiin Zonta-nimi. Rauma maalataan aikanaan. Tuntui äärettömän juhlalliselta, kuin olisin tuntenut synnytyspolttojen alkaneen. Monien vaikeuksien jälkeen olimme näin lähellä täydellistä onnistumista.
Menetimme töiden alusta neljä viikkoa tulvan ja jatkuvien kaatosateiden vuoksi. Aloittamista piti vielä tämän jälkeenkin odottaa viikko, jotta maa kuivuisi sen verran, että voisimme aloittaa työt.

Takaiskuna voidaan pitää sitäkin, että talon työporukka jätti urakan kesken villielefanttien pelosta. Kesti pitkään, ennen kuin saimme uuden ryhmän rakentamaan taloa. Vihdoin uusi porukka löytyi. He tekivätkin mallikkaasti töitä. Työn jälki oli upeata.

Lauantai-iltaan mennessä olivat kaikki seinät muuratut. Sunnuntaiaamuna varhain talon naiset aloittivat urakkansa, talon kaikkien seinien maalaamisen. Korallista jauhetusta kal-kista valmistettiin valkoinen Lime-maali, jota naiset pienimmästä suurempaan sutivat innokkaasti seiniin.

Välillä minun oli pakko huomauttaa työturvallisuudesta. Ashokan yhdeksänvuotias tyttö kiipesi oravana huteria tikapuita pitikin korkealle seinälle, maalaamaan talon päätykolmio-ta. Vaadin tyttöä palaamaan maankamaralle. Hän halusi pitää päänsä, ja yritti asettaa maaliastiaa jalkojensa väliin. Tämä ei ottanut onnistuakseen. Minun oli helppo huomaut-taa hieman vaativammalla äänensävyllä tytön paikan olevan maan tasalla.

Olisi pitänyt videoida koko tapahtuma, mutta eipä juuri silloin juolahtanut mieleen. Tee laulaen työsi – vaihtui täällä hihitykseksi ja kikatukseksi, kun löysä kalkkimaali valui pensselistä kainaloihin, pesten samalla mustat hiukset ja tummat kasvot valkeapilkullisiksi. Työmotivaatiota ei ainakaan voi moittia. ”On kiva työskennellä, kun pian pääsemme muuttamaan kuumasta peltihökkelistä kuninkaanlinnaan!” raskaana oleva nuori äiti totesi naurahtaen.

Puoliltaöin jätin ihastuttavat ihmiset jatkamaan työtään. Nyt olivat talon kolme poikaakin tulleet riisipelloilta alkamaan toista työpäivää. Miestenalkujen kasvoilla ei ollut merkkiäkään siitä, että 38°:en helteessä raadetun päivän jälkeen olisi ollut epämieluisaa alkaa maalauspuuhiin pienten lamppujen valossa.

Ashoka, talon yksinhuoltajaäiti aloitteli keskellä yötä aamulla tarjottavien herkkujen valmistuksen, kun oli taivutellut nuorimman tyttären lopettamaan työt, ja menemään pesulle läheiseen kastelukanavaan.

En jäänyt katsomaan lopputulosta, sillä työmatkaa oli vielä tunnin verran. Aamulla 10.30 olisi kodikkaiden avajaisten aika. Uskoin näiden naisten saavansa urakkansa loppuun ainakin ennen aamua. Kuruwage, urakoitsijamme sanoi, etten tunne srilankalaisia naisia ja heidän sitkeyttään. Kun he ovat saaneet jonkin asian päähänsä, he tekevät sen varmasti loppuun. Itsekseni mietin vaimoani lumikinosten keskellä lykkimässä taas kerran pihaa puhtaaksi lumesta. Kyllä suomalainenkin nainen on sisukas ja päättäväinen.

Maanantaina 21.3. täsmälleen sovittuna aikana Iiris Rönnblad Zonta Rauma Areasta avasi tilaisuuden juhlallisesti tilaisuuden leikkaamalla nauhan, ja poistamalla Zonta-kylttiä peittävän kankaan. Kalkkimaalin tuhrimat talon nuoret olivat saaneet kasvonsa puhtaiksi, ja kalkkiset vaatteet olivat vaihtuneet juhla-asuiksi.

Oli rituaaleihin kuuluvien seremonioiden aika. Öljylamppu sytytettiin kuten suurimmissakin tapahtumissa. Iiris sytytti ensimmäiset tulet keittiön lattialla. Nuotion päälle nostettiin ruukku, jossa oli maitoa, riisiä, suolaa ja mausteita. Kun ruukku kiehui yli, niin juuri tuona hetkenä savu vei pahat henget ja onnettomuudet pois talosta, ja ikuinen onni siirtyi taloon.
Talon emäntä kantoi saviruukussa uuden alun ja elämän merkiksi vettä taloon. Lapset kantoivat riisiä, mausteita ja leipää Ashokan perässä keittiöön.
Ashoka lapsineen oli yön aikana loihtinut tarjoilupöydälle kaikenlaisia herkkuja. Perinteisiin kuuluu, että tarjottavana on ainakin milk riceä, kiribathia, paksun levyn muotoon valmistettu maitoriisipuuro. Maitoriisi leikataan neliöiksi. Herkku syödään sormin. Mausteeksi tarjotaan luunu sambolia, chilillä maustettua sipulihöystöä. Tarjolla luonnollisesti oli kaikenlaisia herkkuja ja tietysti banaaneja omasta puutarhasta.

Herkkujen jälkeen siirryttiin juhlapuheisiin. Aluepäällikkö kiitteli Zonta-naisia suuresta uhrauksesta, jolla mahdollistettiin tämän talon rakentuminen. Aito Fiilis ry:kin sai osansa kiitoksista. Puheensa lopuksi päällikkö Premadasa ihmetteli valkoista Suddaa, joka kestää olla täällä tässä kuumuudessa. Sanoin hänelle, että olen outo lintu Raumalla, niin onko tässä mitään ihmettelemistä, jos olen täälläkin jotenkin poikkeuksellinen Pissu Sudda, hassu valkoinen. Vastaukseni sai koko väen hymyilemään.

Iiris kiitteli mahdollisuudesta olla mukana avajaisissa. Hän tunsi olevansa ylpeä saades-saan toimia tilaisuudessa avata Ashokan talon perheen käyttöön. Zonta-naisten puolesta hän onnitteli talonväkeä kauniista talosta.

Poliittisessa puheenvuorossa Mahindra kiitteli Zonta-järjestön naisia upeasta lahjoituksesta. Kuten poliitikon kuuluukin, viimeisinä kiitoksen sanoina hän toivoi suomalaisten rakentavan lisää taloja Morawewaan.

Omassa puheessani kiittelin sitä, että minut on otettu vastaan kuten yksi perheenjäsenistä. On helppoa rakastua tällaiseen perheeseen, jossa kaikki puhaltavat yhteen hiileen. Vaikka entinen savitalo hajosikin rankkasateissa, niin se ei lannistanut heitä. Kyläläisten avustamana paikalle rakennettiin ylijäämäpelleistä perheelle uusi väliaikainen koti. Peltihökkelikodista kuninkaanlinnaan toimi kannusteena yrittää kaikkensa, jotta talo valmistuisi ajallaan avajaisiin.

Ashokan perheen isä jätti perheen, kun heille syntyi nyt yhdeksänvuotias kehitysvammai-nen poika. Mies ei mitenkään ole osallistunut perheen talouden turvaamiseen lapsen syntymän jälkeen. Onneksi Ashoka on kuin isä ja äiti samanaikaisesti lapsilleen, joita perheeseen kuuluu vammaisen lapsen lisäksi kolme tytärtä ja kolme poikaa. Talouteen kuuluvat tämän lisäksi juuri pienen tyttövauvan synnyttänyt vanhimman pojan vaimo, sekä raskaana olevan tyttären mies. Voitte helposti kuvitella sitä onnea, kun muuttaa parinkymmenen neliön tulikuumasta peltihökkelistä miellyttävän viileään, kauniin valkeaan 54 m²:n kuninkaanlinnaan.

Tahdon kiittää Ashokan perheen puolesta Zonta Rauma Arean naisia, jotka lahjoituksel-laan mahdollistivat tämän talon rakentamisen. Perheenjäsenten ilo ja onni ovat kaikkein paras kiitos, minkä voin iloisena Teille välittää.

On helppo olla ylpeä raumalainen. Nyt Morawewan Rauma-kylässä on yksitoista kauniin-valkoista kuninkaanlinnaa valmiina. Kiitos tästä kuuluu kaikille lahjoittajille. Kiitollisena muistan koiranulkoiluttajatätiä, joka sairaalan puistossa antoi kukkarostaan 10 euroa kysyen: ”Mahtaakohan tuolla summalla saada mitään aikaan siellä kaukana?” Sillä rahalla täällä saa kymmenen kattotiiltä, tai kymmenen sementtiharkkoa, tai kolme apumiestä saa päivän palkan. Pienistä puroista kasvaa suuri virta.