Alkuvuoden rankkasateet ja tulvat toivat Morawewan alueelle ja koko itäiseen Sri Lankaan suurta tuskaa ja ahdistusta. Kymmenet tuhannet perheet joutuivat jättämään kotinsa tulvivan veden ja maanvyöryjen tuhotessa heidän kotinsa. Neljännesmiljoona ihmistä joutui evakkoon tulvivien vesien saartaessa kaupungit ja kylät.
Juuri valmistumassa ollut riisisato tuhoutui monin paikoin kokonaan, tulvaveden huuhdottua maa-aineksen ja valmistuvan sadon mennessään.

Olin paikalla omin silmin todistamassa luonnonmullistusten voimaa ja ankaruutta. Jouduin itsekin tulvaveden saartamaksi, kun tulviva vesi katkaisi tieyhteydet.

Oli vain odotettava rankkasateiden loppumista. Monsuunikausi normaalisti loppuu tammi-kuun puoleen väliin mennessä, mutta nyt sateet kestivät pitkälle helmikuuhun asti. Vettä oli satanut kaatamalla parin kuukauden ajan, nostaen vedenpinnan huipputulviksi.

Sateiden loputtua, punainen, ennen kuivana kautena kivikovaksi kuivunut maa oli muuttunut liejuksi. Morawewaan johtava tie oli poikki monesta kohtaa. Viidakkopolut olivat niin liejuisia ja upottavia, ettei niille ollut mitään asiaa, ennen maan kuivumista.

Maata ei voinut kaivaa, eivätkä ajoneuvot voineet toimittaa tavaratoimituksia perille raken-nuskohteisiimme. Oli vain maltillisesti odotettava. Kärsivällisyyteni joutui jälleen kovalle koetukselle. Väistämättä ajatukseni kiisivät suomalaisiin maanviljelijöihin, jotka alituisesti joutuvat elämään luonnonolosuhteiden armolla. Minusta ei olisi maanviljelijäksi.

Onneksi kykenin sentään käyttämään rankan odotusajan hyväkseni tilaamalla rakennus-materiaaleja ja maksamalla tavaratoimituksista ennakkoja. Täällä joudutaan maksamaan ennakkoja kaikesta, hiekasta, kivistä, sementistä, kuljetuksista, sementtiharkoista ja aivan kaikesta. Kolmeenkymmeneen vuoteen alueella sisällissodasta johtuen ei ole rakennettu juuri mitään uutta.

Ihmiset ovat rutiköyhiä, maksukyvyttömiä, joten on aivan luonnollista, että valkoisen miehen suuret tavarahankinnat herättivät aluksi epäluuloisuutta. Mahtaakohan tuolta Suddalta, valkoiselta saada rahoja aikanaan? Kysymys oli luonnollisesti jokaisen tavarantoimittajan ajatuksissa. Saatuaan maksun käteisellä heti tavaran toimittamisen jälkeen, luottamus on vahvistunut uskoksi valkoisen miehen rehellisyyteen. Toimemme herättivät luottamusta myös tulevaisuuteen. Ehkäpä tästä alkaa uusi elämä?

Rauma-kylän kakkosprojekti

Helmikuun puolenvälin jälkeen pääsimme rakentamisen alkuun. Olimme rakennusaikatauluistamme jäljessä viisi viikkoa. Tässä vaiheessa arvelin, ettemme saisi kaikkia taloja valmiiksi huhtikuun 8. päivään mennessä, jolloin olimme suunnitelleet valmistuvien talojen juhlallisia avajaisia juhlittavan.

Teimme urakoitsijan kanssa priorisointisuunnitelman, mitkä taloista rakentuvat ensiksi.

Ashoka Dilminin talo (Zonta-talo) tuli ykköskohteeksemme, sillä talossa oli vammainen yhdeksän vuotias poika ja seitsemän muuta lasta. Lisäksi siellä oli kahden kuukauden ikäinen vauva, ja kaksi odottavaa äitiä. Perheen isä oli hylännyt heidät vammaisen lapsen synnyttyä perheeseen. Kirjoitin heidän tarinansa aiemmin otsikolla peltihökkelistä kuninkaanlinnaan. Tämä on luettavissa blogissani osoitteessa raumalainen.fi.

Talon oli määrä valmistua 21.3. pidettäviin avajaisiin mennessä. Raumalainen Zonta-järjestön edustaja, Iiris Rönnblad tulisi vihkimään ja avaamaan kodin käyttöön tuolloin. Aikaa oli vain vajaa kuukausi. Tänä aikana meidän oli rakennettava muutkin talot, joihin olin saanut raumalaisilta lahjoituksen. Viittä muuta taloa oli rakennettava samanaikaisesti, jotta näiden avajaisia voitaisiin juhlia sovittuna aikana.

Weerasinghen talo

Rauma-kylä-projekti ei valitse perheitä, keille talot rakennetaan, vaan paikallisviranomaiset antavat meille ehdotuksen heistä. Ehtoihimme kuuluu, että perheet ovat köyhiä lapsiperheitä, sairaat lapset saavat etusijan, perheet ovat kärsineet tavalla tai toisella sisällissodassa. Rakennamme taloja aina niin valtaväestön sinhaleeseille kuin vähemmistön tamileille puoliksi, riippumatta siitä, mikä on väestön valtarakenne alueella. Tämä on toiminut hyvin, vaikka maan hallitus pitkin hampain antoi luvan tähän malliin.

Weerasinghe on työssä käyvä tunnollinen mies. Heidän perheessään on kolme lasta. Yksi lapsista on kadonnut sodan melskeissä. He epäilevät sissien siepannen lapsen koulutettavaksi terroristiksi. Täyttä varmuutta tähän ei ole saatu.

Töissäkäymisestään huolimatta perhe asustaa ränsistyneessä mutatalossa. Urakoitsijamme Amarasiri Kuruwage kysyi häneltä: ”Juotko sinä, kun asut tällaisessa talossa palkastasi huolimatta? Mikä on syysi?” Weerasinghe vastasi, ettei hän juo, eikä käytä mitään päihteitä, vaan heitä on kohdannut kahdesti paha onnettomuus.

Kobra on kahdesti iskenyt vaimoa. Ensimmäisellä kerralla hänet kuljetettiin aluksi Trincomaleen sairaalaan. Siellä hänelle ei annettu juurikaan toivoa selviytymisestä vastamyrkyn antamisesta huolimatta. Nopeasti Mallika-vaimo vaipui koomaan. Mies rakasti vaimoaan syvästi. Hän luotti siihen, että Mallika oli nuori ja vahva. Hän tulisi selviytymään puremasta hengissä, mikäli hänet saataisiin nopeasti hyvään hoitoon Colomboon.

Yksityissairaala on kallis, joten Weerasinghe otti suuren velan saadakseen vaimonsa pa-rannetuksi. Mallika selvisi hengissä hyvän hoidon ansiosta yksityissairaalassa. Vaimo palasi heikkona kotiin, mutta vahvistui päivä päivältä.

Perheellä on yksi lehmä, jota pidettiin narussa, ettei se karkaisi. Eläintä piti aina välillä käydä siirtämässä parempaan ruokapaikkaan. Korkeassa ruohikossa ei katsota jalkoihin. Tällöin kobra iski jälleen. Mallika tappoi käärmeen, ja toi sen mukanaan talolle. Jälleen alkoi taistelu elämästä ja kuolemasta. Edellinen purema antoi jonkunlaisen immuniteetin myrkkyä vastaan, mutta sairaalaan tuotaessa Mallika oli jälleen tajuton.

Oli jälleen tehtävä nopeita päätöksiä. Ainoa keino oli lähteä jälleen Colomboon saamaan kallista hoitoa. Taas piti ottaa uutta velkaa. Edellistäkään velkaa ei kyetty maksamaan pois.
Hoito auttoi jälleen, mutta suuret valat jäivät. Velkojen maksamisen vuoksi perhe asuu kaatumaisillaan olevassa mutatalossa.

Weerasinghen perheelle rakennettava talo menee varmasti oikeaan kohteeseen. Nyt heillä on tulevaisuus ja toivo paremmasta elämästä. Perhe haluaa kiittää yksityistä raumalaista perhettä, joka lahjoitti heille uuden kauniin kodin.

Uusia työryhmiä taloja rakentamaan

Rakennusaikataulu näytti uhkaavasti kaatuvan päälle. Nykyisellä miehityksellä emme saisi läheskään kaikkia taloja rakennetuksi määräajassa. Ainoa keino oli lisätä työvoimaa.

Palkkasimme seinien rappaukseen ja kattojen tekijöiksi uusia työryhmiä. Tällä keinoin saimme aikataulua kurotuksi kiinni niin, että 8.4.2011 saimme valmiiksi neljä täysin valmistunutta uutta taloa asukkailleen. Puskurirahaston ja kirpputorimyynnin tuotoilla kykenimme aloittamaan seitsemännen talon rakentamisen.

Avajaiset 8.4.2011

Weerasinghen talolla pidimme sinhaleesien viralliset avajaiset, jonne oli kutsuttu myös paikallishallinnon ylintä johtoa. Paikalla olivat mm. aluepäällikkö K. P. Premadasa ja kylä-päällikkö M. Mahindra juhlistamassa avajaisiamme. Vaimoni Sinikka sai kunnian vihkiä talon, leikkaamalla juhlallisesti nauhan, kutsuvieraiden taputtaessa kiitokseksi.

Samana päivänä saivat uudet kodit Wije Komadhi, yksinhuoltajatamiliäiti, jolla on elätettä-vänään seitsemän lasta: viisi tyttöä ja kaksi poikaa.

Shinniyan perhe, jonka lapset katosivat sisällissodan aikana. Perheen Sujeewa-isä vam-mautui auttaessaan perhettään ja muita naapureita pakenemaan sissien tulittaessa kylää.

Jinadasan monilapsinen perhe saa toivon paremmasta tulevaisuudesta. Taloon muuttavat Jinadasa perheineen, sekä hänen poikiensa vaimot pikkulapsineen. Heidänkin vanha talonsa jouduttiin purkamaan ennen, uuden kodin rakentamisen aloittamista. Vaarana oli, että vanha talo luhistuu ennen uuden valmistumista.

Sudeep Kumarin talo jäi vielä kesken, sillä talo sijaitsee syvällä viidakossa vaikean kulku-reitin takana.

Seitsemäs, J. M. Bandaran talo nousee silmissä, sillä siellä työskentelee kaksi työryhmää kahdessa vuorossa. Tähän taloon saimme sähköt viranomaisten suosiollisella avustuksella. Ennen talon rakentamista viisihenkinen perhe asui peltihökkelissä.

Rauma-kylässä seisoo 17 kaunista uutta kotia

Urakoitsijamme Amarasiri Kuruwage soitti eilen, ja ilmoitti kaikkien keskeneräisten talojen olevan valmiit. Sydämeni hypähti suuresta riemusta, sillä olemme jälleen askeleen lähempänä tavoitettamme. Tällä kertaa saimme rakennetuksi seitsemän uutta taloa. Projektimme osallistui kuten aina ennenkin pieniin avustamistoimiin, kuten ruoan jakoon kaikkein köyhimmille tamiliperheille, yksittäisten perheitten vessojen rakentamiseen ja Montessorikoulujen välinehankintoihin.

Tilanne Morawewassa

Alueelle ei ole saatu hallituksen toiveista huolimatta uutta rakennustoimintaa. Aito Fiilis ry:n aloittama Rauma-kylä-projekti on ainoa mittava rakennusprojekti koko provinssissa. Joitakin yksittäisiä taloja on noussut eri organisaatioiden toimesta.

Sillä lohkolla, millä nyt rakennamme, on 26 taloa niin huonossa kunnossa, ettei Suomessa kukaan elä niin huonoissa oloissa. Monet mutataloista on termiittien valtaamia, jolloin asuminen niissä on lähes mahdotonta. Osa taloista on hajoamispisteessä. Näihin perheisiin keskitymme tulevissa projekteissamme.

Sisällissodan kauheudet pysyvät ihmisten mielissä vielä pitkään. Janushan perheen sur-manneiden terroristien surmanluotien rei’istä kaivolla kasvaa uutta elämää. Rauma-kylä-projekti on tuomassa alueelle tulevaisuutta ja toivoa raumalaisten ja Rauman-seutulaisten ihmisten, perheiden, yhteisöjen ja yritysten antamien lahjoitusten turvin.

Tahdon sydämeni pohjasta kiittää kaikkia lahjoittajia, niin yksittäisiä perheitä, yhteisöjä, yrityksiä, kuin yksittäisiä ihmisiä, jotka ovat tukeneet lahjoituksin toimintaamme.

Kiitän myös saamastamme tärkeästä henkisestä ja hengellisestä tuesta. Kuten Sri Lankassakin aina sanon tilaisuuksiemme lopuksi, toivotan teille kaikille Jumalan siunausta koko elämäänne.

Kirpputori Torin Kympin alakerrassa jatkuu. Otamme myyntiin hyväkuntoista tavaraa. Ota yhteyttä Sinikkaan puh. 040 706 0872.

Lämmintä kesää kaikille!

Keke